ANNIINA VANAMO

Ruskan silmiä hivelevä väriloisto on antanut tänä syksynä odotuttaa itseään hiukan tavallista kauemmin. Maaruska sen sijaan on ilahduttanut kulkijaa pidempään varvikoiden punastellessa ujosti keskellä yhä kesän viherryksen rippeistä itsepintaisesti kiinni pitäviä tunturikoivuja. Liekö tämä liian lämmin sää vai mikä syynä vaisumpiin väreihin. Näin olen ainakin lukenut, että yöpakkaset vauhdittaisivat ruskan etenemistä ja niitähän meillä ei tänä syksynä ole ollut. Saa nähdä, saammeko vielä nähdä toivomamme oranssin hehkun vai ehtiikö syysmyräkkä viedä tunturikoivujen hentoiset lehdet mennessään. Meidän pihapuut alkavat ainakin jo näyttää surullisilta tuulen riepoteltua muutamia iloisesti loistavia puita. Hiukan apeana sitä katsoo, kuinka koivut nököttävät jo orvon näköisenä vailla vielä hetki sitten värikkäänä hehkuvia lehtiään.

Ruska tuntuu melkein isommalta sesongilta Kilpisjärvellä kuin kesä. Ei nyt oikeasti, mutta kyllä täällä turisteja piisaa. Parkkipaikat ovat notkuneet autoja teiden reunoille asti ja turistibusseja on vilissyt ympäriinsä. Ymmärrän hyvin, miksi ihmiset lähtevät metsästämään ruskaa pohjoiseen. Onhan se nyt sanoinkuvaamattoman kaunista aikaa. Värien kirjo lämmittää mieltä lähes yhtä paljon kuin retkellä nautittu kuuma kermavaahtokaakao. Se on erityistä ja tuntuu lyhykäisyydessään harvinaislaatuiselta. Yritän painaa jokaisen ruskan värittämän hetken tiukasti mieleeni tulevia harmaita päiviä varten.

Vaikka värien kirjo ei vielä päivällä ole päässyt huippuunsa, on yötaivas paljastanut jo kauneimmat salansa. Vihdoin minulla koitti vapaat, jolloin illaksi oli luvattu kirkasta sekä hyviä revontuliennusteita. Menimme siis tavalliseen tapaan aikaisin nukkumaan ja laitoimme kellon soimaan yhdeksitoista illalla. Joonas meinasi, ettei siellä mitään ehkä näkyisikään, vaan suostuttelin hänet silti lähtemään ulos yöseikkailulle ja kyllä kannatti. Katsokaa nyt, voiko mitään kauniimpaa olla. Yeti ei revontulista niin piitannut, vaan käytti aikansa rannassa loiskuttelemalla vettä ympäriinsä. Minäkin sain tästä osani. Hyvin kuitenkin meni tämä yöllinen ulkoilu, vaikka olikin aluksi melko hämillään, miksi ihmeessä lähdemme kesken unien ulos. Kyllä Yetistä revontulikoira koulitaan, vielä kun saisi hänet pysymään kuvissa paikoillaan, vaan on sellainen touhottaja. Saatiin me yksi yhteiskuva kuitenkin 🙂

/Anniina