ANNIINA VANAMO

Syksy tuo mukanaan aina jonkinlaisen uuden alun tunteen. Ehkäpä juuri siksi tämä blogin aloittaminen alkoi kutkutella mielen perukoilla. Itseasiassa minulla oli jo ennestään toinen unohduksiin jäänyt blogi, mutta päädyin nyt kuitenkin aloittamaan aivan puhtaalta pöydältä. Joskus tekee hyvää luopua vanhasta ja katsoa minne uudet polut voivat kuljettaa.

En tiedä, lukeeko kukaan enää nykyisin blogeja, mutta luulen, että tämän kirjoittelu ihan vain omaksi ilokseni tulee olemaan mukavaa puuhaa pimenevinä iltoina. Olen haaveillut paikasta, jonne tallentaa arkihetkiä ja ottamiani kuvia. Tämä blogi tuntuu juuri sopivalta matalan kynnyksen paikalta siihen – kuin oma pieni sopukka, jonne palata kertaamaan päivien tapahtumia.

Syksy ja sen myötä hiljalleen saapuva pimeys tuntuvat ikään kuin joku käärisi minut lempeästi pehmeään vilttiin hektisen kesän jäljiltä. Moni saattaa lannistua pimeyden ja viileyden hivuttautuessa kesän kirkkauden ja lämmön tilalle, mutta itse koen sen huojentavana. Kesät ovat aina niin kiireisiä, mutta pian syksy antaa luvan rauhoittua ja suunnata energian enempi sisäänpäin pelkän suorittamisen sijaan.

Täytyy myöntää, että tämä kulunut kesä on imenyt minusta kaiken energian. En muista, milloin olisin ollut näin väsynyt. Tänään on kuulemma luvattu hyviä revontuliaktiivisuuksia ja houkuttaisi aivan mahdottomasti jäädä valvomaan, vaan aamu kuuden työpäivä kolkuttelee takaraivossa. Olisi vain niin hienoa nähdä kauden ensimmäiset reposet heti syyskuun ensimmäisenä iltana. Voi, nyt kun mietinkin asiaa niin se olisi kyllä taianomaista. Täytyy katsoa jos jaksaisin valvoa tai sitten vain herätä aiemmin.

Alkusyksyn aamut ovat olleet aivan uskomattomia. Usva on verhonnut kylää useampana aamuna ja maisema on ollut kuin suoraan satukirjasta. Viime vapailla kävimme heti aikaisin aamusta kuvailemassa järven rannassa ja kuinka kaunista olikaan. Usvaa ei tällä kertaa näkynyt, mutta pinkkiä sen sijaan heijastui pilvistä järven pintaan. Tänä syksynä ja talvena haluan kyllä kuvailla enemmän. Katsotaan pääsenkö aloittamaan syksyn kuvailut niistä revontulista vai viekö uni voiton.

/Anniina