Hei,
Olen Anniina, tämän blogin kirjoittaja. Asun Kilpisjärvellä tunturiluonnon keskellä mieheni ja samojedinkoiramme Yetin kanssa. Neljä vuotta sitten teimme elämänmuutoksen ja vaihdoimme kaupunkielämän pysyvästi arkeen pienessä pohjois-Suomen kylässä – enkä ole katunut hetkeäkään. Rakastuin Kilpisjärveen jo heti ensimmäisellä vierailullani täällä ja niin siinä kävi, että sydän vei meidät takaisin. En ole koskaan tuntenut olevani missään näin kotona. Nyt haluan päästä jakamaan arkeamme sekä rakkauttani tähän paikkaan ja sen ainutlaatuiseen, karuun ja joskus ankaraankin tunturiluontoon.


Tunhturissa on helppo hengittää
Mikään ei voita tunturin rauhaa. Kun nouset puurajan yläpuolelle ja näet koko maiseman, tuuli hulmuttaa hiuksia ja ainoa vastaantulija on lentoon pölähtävä kiiruna. Siellä sielu lepää ja arjen murheet unohtuvat.
Puurajan yläpuolelle nousemisen vastapainoksi rakastan mennä alas – pinnan alle, kylmään veteen. Avannossa käyminen on sanoinkuvaamattoman ihanaa. Ne hetket hyisessä vedessä ovat taianomaisia. Tuntuu, kuin mieli tyhjenisi täysin – on vain juuri se hetki.
Tule mukaani seuraamaan, mitä kaikkea pohjoisen luonto tarjoaa.



